22.12.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A:n B Oy:tä ja C Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta Lahden RO p. 22.5.1978 oli lausunut selvitetyksi, että kantajan ja vastaajayhtiöiden välillä oli tehty työsopimus, jonka yhtiöiden hallitukset olivat 19.2.1976 hyväksyneet, ja siihen liittyen lisäsopimus, joka oli hyväksytty yhtiöiden hallitusten kokouksissa 5.1.1976. Mainitulla lisäsopimuksella oli sama pätevyys kuin työsopimuksella. Lisäsopimuksen 1-kohdan mukaan "mikäli yhtiön omistussuhteessa tapahtuu huomattavia muutoksia tai A:n taloudellisia etuja vähennetään ja A:n työsuhde tämän johdosta puretaan muulla kuin työsopimuslain 41 ja 43 §:n nojalla on hänellä siihen saakka, kunnes hän alkaa nostaa pääsopimuksen 5-kohdan mukaista täyttä eläkettä, oikeus saada konsernilta kuukausittain rahamäärä, joka vastaa sitä summaa, jonka hän olisi saanut, jos hän työsuhteen päättymispäivänä olisi täyttänyt 65 vuotta. Tästä rahamäärästä on kuitenkin vähennettävä se osa, joka yhdessä A:n muualta saama palkka- ja eläketulon kanssa ylittää hänen palkkansa työsuhteen päättyessä, kumpikin samanarvoisessa rahassa ilmaistuna". Työsopimuksen 5-kohdan mukaan A:s pensionsskydd följer avtalet för till-läggspensioner för tjänstemännen inom konsernen uppgjort mellan Eläke Varma och B Ab". Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Eläke Varman todistuksen mukaan A:n täysi tavoite-eläke oli 11 781 markkaa kuukaudessa vähennettynä kansaneläkkeen perusosalla, joka oli 153 markkaa kuukaudessa. B Oy:n, Borub & Kumppanin toimihenkilöiden eläkesäännön 4 §:n 3 momentin mukaan "eläke on sidottu TEL:n tarkoittamaan palkkaindeksiin, jonka sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa".

Vastaajayhtiöiden johtokunnan kokouksessa 14. - 15.9.1976 oli todettu, että kantajalle oli annettu 6 kuukauden irtisanomisilmoitus 11.8.1976. Kantaja oli 8.10.1976 yhtiöiden toimitusjohtajalle lähettämässään kirjeessä todennut työsuhteensa tapahtuneen irtisanomisen perusteella päättyväksi 11.2.1977, ja oli kantaja näin ollen vapautunut yhtiöiden palveluksesta 10.2.1977, jolloin hänen palkkansa oli ollut 19 636 markkaa kuukaudessa.

Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että vastaajayhtiöiden hallitusten toimivaltaan oli kuulunut työ- ja eläkesopimusten tekeminen yhtiöiden puolesta, ja katsonut jääneen näyttämättä, että kantaja sopimuksia tehtäessä olisi edustanut itselleen yhtiöiden hallituksen jäsenenä tai sukulaisuussuhteen perusteella hallitusten puheenjohtajaan ja muihin osakkeenomistajiin itselleen etuja, jotka olisivat ristiriidassa hänen asemansa kanssa yhtiöissä, kuin myös jääneen näyttämättä, että sopimuksilla olisi loukattu osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatetta.

Koska asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan työsopimuksesta ja lisäsopimuksesta oli neuvoteltu samanaikaisesti, eivätkä lisäsopimus ja työsopimuksen 5-kohta olleet ristiriidassa keskenään, RO oli katsonut, että lisäsopimuksen allekirjoittaminen ennen varsinaista työsopimusta ei ollut selainen muodollinen virhe, joka tekisi lisäsopimuksen pätemättömäksi. Työsopimusta ja lisäsopimusta oli tarkoitettu sovellettavaksi yhtenä kokonaisuutena, joten pääsopimuksen 5-kohta ei ollut kumonnut lisäsopimusta, ja asian ratkaisulle oli merkityksetöntä, minä päivänä työsopimuksista oli muodollisesti yhtiöiden kokouksessa päätetty tai sopimukset oli allekirjoitettu. Lisäksi RO oli katsonut, että lisäsopimus tarkoitti eläkkeen suorittamista.

Kantaja oli ollut B Oy:n ja C Oy:n palveluksessa vuodesta 1959 lukien, aluksi pari vuotta vientimyyjänä, tämän jälkeen 8 vuotta vientipäällikkönä ja vuodesta 1969 varatoimitusjohtajana. Yhtiöiden yhteinen liikevaihto oli ollut noin 65 miljoonaa markkaa vuodessa. Huomioon ottaen tämän kokoisissa yhtiöissä yleensä johtavissa asemissa oleville henkilöille maksettavat palkat sekä kantajan asema yhtiöissä ja lisäksi yhtiön toimitusjohtajalle maksettavan asiakirjoista ilmenevän eläkkeen määrä, RO oli katsonut, ettei lisäsopimus ollut määrällisesti kohtuuton, vaikka sen tuottama eläke ylitti eräissä johtavissa asemissa oleville virkamiehille maksettavat palkat. Koska lisäsopimuksella oli tarkoitettu turvata kantajalle vain se kokonaispalkkataso, joka hänellä oli ollut vastaajayhtiöiden palveluksessa, ei lisäsopimusta muutoinkaan ollut pidettävä kohtuuttomana. Vielä RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että sopimukset olisi tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota sopimuksiin tai että kantaja olisi toiminnallaan aiheuttanut vastaajayhtiöille sellaisia menetyksiä tai taloudellista haitaa, jonka vuoksi hän ei voisi vedota sopimuksiin tai jonka perusteella yhtiöt olisivat vapautuneet sopimuksista.

Vielä RO oli katsonut, ettei tehtyjen sopimusten mahdollinen käytännössä tapahtuvan täytäntöönpanon vaikeus tai mahdottomuus ollut sellainen seikka, jonka vuoksi sopimuksia olisi pidettävä pätemättöminä, sekä että kantajan ja vastaajayhtiöiden välillä tehty sopimuksen 5-kohta ja lisäsopimus tarkoittivat eläke-etujen suorittamista ja että indeksiehdon käytön rajoittamisesta 29.3.1974 annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan laki ei koskenut eläkesopimuksia, minkä vuoksi kysymyksessä oleviin sopimuksiin oli voitu sisällyttää indeksiehto.

Edellä lausutun perusteella RO oli velvoittanut B Oy:n ja C Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle eläkkeenä 11 628 markkaa kuukaudessa 11.2.1977 lukien kunkin kalenterikuukauden viimeisenä päivänä ja siten, että eläke oli sidottu työntekijäin eläkelain 9 §:ssä mainituin tavoin ns. palkkaindeksiin. Tästä rahamäärästä oli kuitenkin vähennettävä se osa, joka yhdessä A:n muualta saaman tulon ja eläketulon kanssa ylitti hänen työsuhteen päättyessä olleen palkkansa 19 636 markkaa kuukaudessa, kumpikin samanarvoisessa rahassa ilmaistuna. Lisäksi yhtiöt velvoitettiin suorittamaan maksamatta oleville erääntyneille eläke-erille 6 prosentin vuotuinen korko erääntymispäivästä maksupäivään saakka ja korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 32 000 markalla.

Kouvolan HO, jonka tutkittavaksi yhtiöt olivat saattaneet jutun, t. 14.5.1980 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

Pyytäen valituslupaa B Oy ja C Oy hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja A antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.